No niin. Olen taas kerran selkä seinää vasten. Ehdin jo muutaman viikon nauttia mahdollisuudesta nopeaan sähköpostin lähettämiseen. Isä löysi käyttööni ohjelman, jonka kautta pystyin lähettämään jopa suhteellisen isoja liitetiedostoja aivan järkevvää vauhtia, vaikka tämä yhteys on mitä on. Melkein kuukauden päivät sitä riemua kesti, ennen kuin 20. päivä viime kuuta käyttämäni Pimmy -ohjelmajudanssi lopetti yhteydenpidon inetin palvelimen kanssa, eikä asialle ole ATK-henkilöstön mukaan tehtävissä mitään.

Alkaa keittää pikkuhiljaa yli. Tämän taustalta on pakko löytyä jonkinlainen salaliitto. Joka kerta, kun löydän ratkaisun helpottamaan tämän tuskaisen hitaan nettiyhteyden aiheuttamia ongelmia, jostain hyökkää joku taho torpedoimaan sen ratkaisun ja palauttamaan minut lähtöruutuun. Minua on taas estetty käyttämästä sähköpostiohjelmaa, jonka kautta ajatusten vaihto kotimaahan olisi ollut ihanan helppoa ja käytettävissä olevaan yhteyteen nähden oikein nopeaa. Salaliitto. Ei tätä voi mitenkään muuten selittää. Olen vain pieni pelinappula Microsoftin hallinnoimalla pelikentällä, jossa lahjotut joukkuetoverini pelaavat minua vastaan ja näin pakottavat minut alistumaan Hotmailin ikeen alle kerta toisensa jälkeen.

Sonera ja TTY ovat ainakin samassa juonessa. Vielä jää nähtäväksi, kuinka laaja tämä valheiden ja petoksen vyyhti todellisuudessa on. Tuskin tämäkään väylä tarjoaa kovinkaan pitkäaikaista ratkaisua ongelmiini. Todennäköisempää on, että jostain ilmaantuu taas uusi taho, joka kieltää sanallisen ilmaisun minulta kokonaan, vedoten kansalliseen turvallisuuteen tai mahdollisesti johonkin puolustusvoimain pilkuntarkoista perusasiakirjoista, joissa määritellään sotilaan oikeudet internetissä tapahtuvaan viestintään. Otan katkot, jos tämä viattoman työläisen sortaminen ei kohta lopu. VÄÄRYYTTÄ. Barrikadeille toverit!

Elämme vain vapauden illuusiossa. Olemme näennäisesti onnellisia kaikesta siitä turvallisuudesta ja järjestyksestä, jota meille tarjotaan, mutta todellisuudessa olemme vain järjestelmän huoria vailla minkäänlaisia oikeuksia. Meitä ohjaillaan narussa, jonka päässä olevat tahot tavoittelevat ainoastaan omaa etuaan. Olemme osasia koneistossa, joka tuottaa hyvinvointia vain muutamille ja joka käyttää polttoaineenaan ihmisten perusoikeuksia ja onnellisuutta. Emme elä itsellemme, vaan rakentaaksemme jonkun toisen utopiaa, ilman mahdollisuutta mihinkään muuhun. Meidän on herättävä näkemään totuus sellaisena, kuin se on, ei sellaisena, kuin se meille syötetään. Meidän ei haluta ymmärtävän totuutta, sillä se olisi totuuden hallitsijoiden etujen vastaista. Heidän kannaltaan on parempi, että elämme valheellisessa onnellisuuden tunteessa, tietämättä, että meillä olisi mahdollisuus, jopa oikeus kokea jotain paljon parempaa.

Meille valehdellaan väittämällä, että elämämme olisi jotenkin parempaa, kun on olemassa ”valtioita”, ”kansoja” ja ”uskontoja” joiden luomia sääntöjä ja määräyksiä noudatamme. Kaikki edellä mainituista ovat vastuussa kaikesta kärsimyksestä ja pahasta olosta, minkä keskellä elämme. Todellisuudessa on olemassa vain yksi tietoisuus, elämä on vain unta ja me olemme vain itsemme mielikuvitusta vailla minkäänlaisia rajoja rakentaa maailma, jossa kaikilla olisi mahdollisuus onneen. Elämä on pelkästään huvipuistolaite. Se laite on niin voimakas, että kuvittelemme sen olevan todellisuutta, emmekä ole missään olosuhteissa valmiita uskomaan mitään muuta. Meille ei anneta mahdollisuutta nauttia kyydistä, vaan meidät huijataan tekemään valintoja, joiden väitetään tekevän meidät onnellisiksi, mutta jotka imevät meidät kuiviin ja jättävät jäljelle ainoastaan tyhjän kuoren siitä, mitä joskus olimme.

Niin, saatana.

Kaiken lisäksi ruokalasta oli keksit loppu.

Juu.

Rotaatio vaihtuu. 8. päivä. Uudet ihmiset ja jossain määrin uudet kuviot. Olen nyt viettänyt Kosovossa melko tarkkaan kuusi kuukautta. Tämä ensimmäinen vaihe alkaa siis olla hyvinkin pitkälti ohi. Ensi viikosta lähtien olen yksi niistä, jotka tietävät eniten täällä toimintatavoistamme ja paikallisten kanssa toimimisesta. Pelottavaa. Ei ole enää ketään kehen tukeutua. Nyt minun pitää olla se, joka osaa toimia kaikissa tilanteissa. Lisäksi uusien ihmisten astuessa johtovastuuseen kommpaniassa ja joukkueessa, on syytä hiukan jännittää, mihin suuntaan meininki lähtee kulkemaan. Ennusmerkit ovat olleet ainakin tähän asti kovin huonot.

Toki tähän asti toiminut päällystö on hoitanut hommansa niin esimerkillisesti ja terveellä maalaisjärjellä, että heidän ylittämisensä taitaisi olla varsin mahdotonta. Eniten pelottaa, että saapuva johto näkee nuorissa miehissä ja naisissa saman varusmiesporukan, jota he ovat elämäntyökseen johtaneet Suomessa. Jokainen armeijan käynyt voi varmasti kertoa katkeria tarinoita siitä, kuinka tärkeitä asioita intissä toisinaan korostetaan uskomattomalla innokkuudella ja kuinka tuskaisen vaikeaksi niiden asioiden korostaminen elämän kurkkusalaattipuvussa tekee. Toivon todella kovasti, että saapuvat ovat kuitenkin myös enimmäkseen ihmisiä, joiden kanssa voi harrastaa jonkinlaista järjellistä kanssakäymistä. Toivon myös vähintään yhtä kovasti, että saapuvat ymmärtävät, minkälaisessa ympäristössä ja yhteisössä täällä eletään. Muussa tapauksessa seuraavat kuusi kuukautta tuntuvat mahdottoman paljon pidemmiltä, kuin jo takana olevat kuukaudet. Jos näin käy, tulen varmaankin päivittämään näitä sivuja suhteellisen usein, sillä olen huomannut, että vitutuksesta ja ahdistuksesta on paljon helpompi kirjoittaa, kuin hyvästä fiiliksestä. Luovia mielentiloja ovat ne.

 Jos olisin seurannut alkuperäistä suunnitelmaani, kotiutuisin ensi viikon tiistaina.

Jos olisin aloittanut laulutunnit kahdeksan-vuotiaana, osaisin varmaan laulaa paljon paremmin

Jos vaikka lähtisin punttikselle.